Tässä luvussa kuvataan Debianin laitteistovaatimukset ja kerrotaan, missä on lisätietoja GNU:n ja Linuxin tukemista laitteista.
Debian ei aseta lisärajoituksia laitteiston suhteen siihen mitä Linux ydin ja
GNU-työkalut jo vaativat. Tästä syystä Debianille kelpaavat kaikki
prosessoriarkkitehtuurit ja laitealustat joille Linux ydin, libc,
gcc, jne. on siirretty ja joille Debian-siirros on olemassa.
Joitakin rajoituksia tuettujen laitteistojen suhteen on kuitenkin käynnistyslevykkeissa. Jotkin Linuxin tukemat laitealustat eivät ehkä ole suoraan käynnistyslevykkeiden tukemia. Tässä tapauksessa voidaan joutua tekemään räätälöity käynnistyslevyke tai tutkimaan mahdollisuutta verkkoasennukseen.
Sen sijaan että pyrkisi kaikkien erilaisten tuettujen Intel x86 laitekonfiguraatioiden kuvaamiseen, tämä osa sisältää yleistä tietoa ja viitteitä lisätietoihin.
Debian 2.2 tukee kuutta prosessoriarkkitehtuuria: Intel x86 -pohjaiset prosessorit; Motorola 680x0 koneet kuten Atari, Amiga ja Macintosh; DEC Alpha -laitteet; Sun SPARC -laitteet; ARM ja StrongARM -laitteet; ja muutamat IBM/Motorolan PowerPC -laitteet sisältäen CHRP, PowerMac ja PRep -laitteet. Näihin viitataan nimillä i386, m68k, alpha, sparc, arm ja powerpc.
Tässä käsikirjassa kuvataan asennus i386-prosessoriarkkitehtuurille. Käsikirjasta on erilliset versiot muille arkkitehtuureille.
Kaikki tieto tuetuista oheislaitteista löytyy Linux Hardware
Compatability HOWTO:sta. Tässä luvussa käsitellään perusasiat vain
pääpiirteissään.
Melkein kaikki x86-pohjaiset prosessorit ovat tuettuja. Linux kuitenkaan ei toimi 286 tai vanhemmilla prosessoreilla.
Laiteväylä on emolevyn osa, jonka avulla prosessori kommunikoi oheislaitteiden kuten massamuistien kanssa. Tietokoneesi pitää käyttää ISA, EISA, PCI, Mikrokanava (Micro Channel Architecture, MCA, käytössä IBM:n PS/2 koneissa) tai VESA paikallisväylää (VLB, joskus VL väylä).
Myös kannettavia tietokoneita tuetaan. Kannettavat tietokoneet (laptop eli
"läppärit") ovat usein erikoisrakenteisia tai käyttävät komponentteja
joiden ohjelmointirajapinta ei ole julkista tietoa. Voit tarkistaa toimiiko
läppärisi hyvin GNU/Linux:n kanssa Linux Laptop
pages
Konsolipäätteenä olisi käytettävä VGA-yhteensopivaa näytönohjainta. Melkein jokainen uusi näytönohjain on VGA-yhteensopiva. Ikivanhojen standardien kuten CGA, MDA tai HGA pitäisi myös toimia, olettaen ettet tarvitse X11[3] tukea. Huomaa, että X11:ta ei käytetä tässä dokumentissa kuvatun asennuksen aikana.
Debian tukee samoja näytönohjaimia kuin Debianin käyttämä XFree86 X11
ohjelmisto. Uudemmat AGP näytönohjaimien väylät ovat itse asiassa PCI
-määrittelyn modifikaatioita, ja useimmat AGP -näytönohjaimet toimivat
XFree86:n kanssa. Yksityiskohtaista tietoa tuetuista laiteväylistä,
näytönohjainkorteista, monitoreista ja osoitinlaitteista (hiiri yms.) löytyy
http://www.xfree86.org/.
Debian 2.2:n mukana tulee X11 revisio 3.3.6.
Monisuoritinjärjestelmien tuki -- jota kutsutaan myös "symmetrinen moniprosessointi", "symmectric multi-prosessing" tai SMP -- on olemassa tälle arkkitehtuurille. Tavallinen Debian 2.2 käyttöjärjestelmän ytimen (kernel) versio ei kuitenkaan tue SMP:tä. Tämä saattaa olla epämukavaa, mutta ei pitäisi estää asennusta, koska tavallinen ei-SMP käyttöjärjestelmän ytimen pitäisi käynnistyä SMP-järjestelmissä (ydin käyttää vain ensimmäistä CPU:ta).
Jotta monisuoritinjärjestelmästä päästään hyötymään, on Debianin vakioydin
korvattava. Ohjeita tämän tekemiseen löytyy Uuden ytimen kääntäminen, Kohta
8.4:sta. Tätä kirjoitettaessa (ytimen versio 2.2.19) SMP:n ottaminen
käyttöön tapahtuu valitsemalla "symmetrict multi-processing" ryhmästä
"General" ytimen asetuksista. Mikäli käännät ohjelmia
monisuoritinjärjestelmässä, tutustu -j -optioon
make(1):n manuaalisivulla.
Debian voidaan asentaa neljältä eri asennustaltiolta: levyke, romppu, paikallinen levyosio tai verkkoasennus. Saman Debian asennuksen eri vaiheet voivat käyttää eri taltiota, tarkemmin Debianin asennusvaihtoehdot, Luku 5.
Asennus levykkeeltä on yleinen vaihtoehto, vaikkakin yleensä vähiten suositeltava. Levykeasennuksessa on ensin tehtävä käynnistys Rescue Floppy:lta. Yleensä tarvitaan vain High Density (1440 kilotavun) 3.5 tuuman "korppu"asema. Double Density, 5.25 tuuman asennuslevykkeet (1200 k) ovat myös saatavilla.
Asennus rompulta on myös tuettu eräillä laitealustoilla. Mikäli laite tukee käynnistystä (boottaamista) rompulta, on mahdollista asentaa kokonaan ilman levykkeitä. Vaikka rompulta ei voisikaan bootata, romppua voi käyttää muiden asennusmenetelmien yhteydessä, kun käynnistys on tehty muilla tavoin, katso Installing from a CD-ROM, Kohta 6.3.
Sekä SCSI että IDE/ATAPI CD-asemat ovat tuettuja. Lisäksi käynnistyslevykkeet
tukevat kaikkia Linuxin tukemia epästandardeja CD-aseman liitäntöjä (kuten
Mitsumi ja Matsushita). Nämä CD-asemat saattavat vaatia tiettyjä
käynnistysparametreja (boot parameters) tai muuta "viilailua"
toimiakseen, ja käynnistys epästandardeja liitäntöjä käyttäviltä CD-asemilta
tuskin onnistuu. Linux CD-ROM
HOWTO sisältää yksityiskohtaista tietoa CD:tten käytöstä Linuxissa.
Asennus paikalliselta levyltä on myös mahdollista. Mikäli on vapaata tilaa muissa levyosioissa kuin siinä johon halutaan asentaa, tämä on erittäin hyvä vaihtoehto. Joillakin laitealustoilla on jopa omia asennusmenetelmiä, nimittäin käynnistys AmigaOS:ta, TOS:sta tai MacOS:sta.
Viimeinen vaihtoehto on verkkoasennus. Voit asentaa NFS:n kautta. Levyton asennus, jossa liitetään verkosta (NFS mountataan) kaikki paikalliset levyosiot, on vielä yksi vaihtoehto. Kun peruskokoonpano on asennettu, voidaan loput järjestelmästä asentaa millä tahansa verkkoyhteydellä (mukaanlukien PPP) FTP:n, HTTP:n tai NFS:n avulla.
Täydellisemmät kuvaukset näistä asennustavoista, ja hyödyllisiä vihjeita parhaan asennustavan valintaan löytyy Debianin asennusvaihtoehdot, Luku 5. Jatka kuitenkin lukemista varmistuaksesi siitä, että laite jolta aiot käynnistää ja asentaa on Debianin asennusohjelmiston tukema.
Debian käynnistyslevykkeillä oleva käyttöjärjestelmän ydin on tehty toimimaan mahdollisimman monessa erilaisessa tietokonejärjestelmässä. Harmillisesti tämä kasvattaa ytimen kokoa useilla laiteajureilla joita ei koskaan käytetä (Uuden ytimen kääntäminen, Kohta 8.4 neuvoo miten oma ydin (kernel) tehdään). Mahdollisimman monen laitteen tukeminen on kuitenkin toivottavaa jotta Debian voitaisiin asentaa mahdollisimman monenlaisiin laitteisiin.
Yleensä Debian asennusohjelmisto tukee levykkeitä, IDE-levyjä, IDE-levykkeitä, rinnakkaisporttiin kytkettäviä IDE-laitteita, SCSI-ohjaimia ja -levyjä. Tuettuihin tiedostojärjestelmiin kuuluvat MINIX, FAT, Win-32 FAT laajennus (VFAT), muiden muassa (huomaa että NTFS ei ole tuettu (asennusohjelmassa, mutta valmiiksi asennettuun Debian GNU/Linux-järjestelmään voi lisätä NTFS:n, katso Uuden ytimen kääntäminen, Kohta 8.4)).
Tuettujen laitteiden kuvaamisen sijasta on paljon helpompaa kuvata ne Linuxin tukeman laitteet joita Debianin käynnistys ei tue.
Levyjärjestelmät jotka emuloivat "AT" kiintolevyohjainta ovat
tuettuja. Näiden niminä on MFM, RLL, IDE tai ATA. Hyvin vanhat 8-bittiset
kiintolevyohjaimet joita käytettiin IBM XT -mallissa ovat tuettuja vain
modulina. SCSI-levyohjaimet useilta laitevalmistajilta ovat tuettuja. Lisää
yksityiskohtia löytyy Linux Hardware
Compatibility HOWTO:sta.
Ei-tuettuja ovat IDE SCSI levyt sekä eräät SCSI-ohjaimet, mukaan lukien
Asennusta varten pitää olla keskusmuistia (RAM) vähintään 12MB ja levytilaa vähintään 64MB. Mikäli haluat asentaa kohtuullisen määrän ohjelmia, mukaanlukien X Window -järjestelmä, tarvitaan vähintään 300 MB levytilaa. Lähes kaiken kattavaan asennukseen tarvitaan noin 800 MB. Haluttaessa asentaa kaikki mitä Debian-jakelupaketissa on tarvitaan luultavasti noin 2 GB, mutta kaiken asentaminen ei ole järkevää koska osa ohjelmapaketeista törmää muihin (eli ne eivät voi olla samaan aikaan asennettuina).
Linux tukee laajaa valikoimaa oheislaitteita kuten hiiriä, tulostimia,
kuvanlukijoita, modeemeita, verkkokortteja, PCMCIA-laitteita jne. Mitään
näistä laitteista ei kuitenkaan tarvita järjestelmän asennusvaiheessa. Tässä
osassa on tietoa laitteista joita asennusohjelma nimenomaan ei tue,
vaikka ne saattavatkin olla tuettuja Linuxissa. Taas kehoitamme lukemaan
Linux
Hardware Compatibility HOWTO:n, josta käy ilmi tukeeko Linux
käytössäsi olevaa nimenomaista laitteistoa.
Debianin asennuslevykkeet eivät tue joitakin verkkoadaptereita (mutta
räätälöity Linux ydin osaa käyttää niitä), esimerkiksi AX.25 -kortit ja
protokollat; 3Com Etherlink Plus (3c505) ja EtherLink16 (3c507); NI5210 kortit;
NE2100 -kortin sukulaiset, NI6510 ja NI16510 EtherBlaster -kortit; SEEQ 8005
-kortit; Schneider & Koch G16 -kortit; Ansel Communications EISA 3200; ja
Zenith Z-Note sisäänrakennettu verkkokortti. Mikrokanavan (MCA) verkkokortteja
eivät Debianin omat asennuslevykkeet tue, mutta epäviralliset asennuslevykkeet
ovat saatavilla LinuxMCA
projektilta. Keskustelua Linuxista Mikrokanavakoneilla käydään
keskustelujärjestelmässä.
FDDI-verkkoja ja -protokollia eivät asennuslevykkeet myöskään tue.
ISDN:n kohdalla saksalaisen 1TR6:n D-kanavaprotokolla ei ole tuettu; Spellcaster BRI ISDN -kortteja eivät käynnistyslevykkeet myöskään tue.
Äänikortteja ei myöskään tueta oletusarvoisesti.
Nykyään on useita laitetoimittajia jotka toimittavat tietokonelaitteistoja
esiasennettuna Debianilla tai muilla GNU/Linux levitysversioilla. Voit joutua
maksamaan enemmän tästä edusta, mutta voit olla jonkin verran levollisemmalla
mielellä, kun voit olla varma että GNU/Linux tukee laitteistoa hyvin. Mikäli
joudut ostamaan tietokoneen jossa on Windows mukana, tutustu huolellisesti
ohjelmiston käyttöoikeuksiin; voi olla mahdollista hylätä käyttöoikeus ja saada
hinta hyvitettyä myyjän kautta. Tarkemmat yksityiskohdat artikkelista.
Vaikka ostaisitkin tietokonelaitteiston jossa on Linux mukana, tai jopa käytetyn laitteisto, on silti tärkeä tarkistaa että Linuxin ydin tukee laitteistoa. Tarkista onko laitteistosi mainittu yllä olevissa viitteissä. Ilmoita myyjälle (jos sellainen on) olevasi ostamassa Linux-järjestelmää. Hanki kone Linuxia tukevilta laitevalmistajilta.
Jotkut oheislaitteiden valmistajat yksinkertaisesti eivät kerro meille miten heidän laitteilleen tehdään laiteajureita. Toiset eivät anna dokumentaatiota käyttöömme ilman salassapitosopimusta, joka estäisi meitä levittämästä Linux lähdekoodia. Eräs esimerkki on IBM:n kannettavien tietokoneiden DSP-äänilaite viime aikoina julkistetuissa ThinkPad malleissa --- joissain näissä malleista äälaite toimii myös modeemina. Toinen esimerkki on vanhempien Macintosh -mallistojen suojattu laitteisto.
Koska meidän ei ole sallittu tutustua näiden laitteiden dokumentaatioon, ne yksinkertaisesti eivät toimi Linuxissa. Voit olla avuksi tässä pyytämällä tuollaisten laitteiden valmistajilta dokumentaation julkistamista. Mikäli riittävän moni pyytää, he huomaavat vapaita ohjelmia käyttävän yhteisön olevan tärkeä markkina.
Harmittavainen kehityssuunta on vain Windowsissa toimivien modeemien ja kirjoittimien yleistyminen. Joissain tapauksissa ne on suunniteltu erityisesti toimimaan Microsoft Windows -käyttöjärjestelmän alaisuudessa, tunnisteena "WinModem" tai "Made especially for Windows-based computers". Toteutustapana on poistaa laitteen sulautettu prosessori ja siirtää sen tehtävät Windows laiteajurille joka käyttää tietokoneen prosessoria. Näin saadaan laite halvemmaksi, mutta säästö ei useinkaan näy myyntihinnassa ja tällainen laite saattaa olla kalliimpikin kuin vastaava laite jossa sulautettu prosessori on tallella.
Vain Windowsissa toimivia laitteita pitäisi välttää kahdesta syystä. Ensinnäkin laitevalmistajat eivät yleensä tarjoa resursseja Linux-laiteohjainten ohjelmoimiseen. Yleensä laite ja sen ohjelmointirajapinta ovat suojattuja eikä dokumentaatiota ole saatavilla ilman salassapitosopimusta jos ollenkaan. Tämä estää sen käytön vapaissa ohjelmissa, koska vapaiden ohjelmien kirjoittajat julkistavat ohjelmiensa lähdekoodin. Toinen syy on laitteesta poistetun sulautetun prosessorin kuorman siirtyminen käyttöjärjestelmälle. Tällöin tietokoneen prosessorin tehoa, usein tosiaikaisien (real-time) prosessien etuoikeudella, käytetään sulautetun prosessorin työn tekemiseen. Tämä on kaikki pois omien ohjelmiesi saamasta prosessoritehosta. Koska tavallinen Windows-käyttäjä ei käytä moniajoa yhtä paljon kuin Linux-käyttäjä, toivovat laitevalmistajat ettei Windows-käyttäjä lainkaan huomaa laitteensa aiheuttamaa prosessorikuormaa. Jokaisen moniajokäyttöjärjestelmän, myös Windows 95:n tai NT:n, suorituskyky kuitenkin kärsii kun laitevalmistajat pihtaavat laitteidensä sulautetun prosessorin tehosta.
Voit auttaa rohkaisemalla näitä valmistajia julkaisemaan dokumentaation ja muut
resurssit joita tarvitaan heidän laitteidensa ohjelmointiin, mutta parasta on
yksinkertaisesti välttää tämänkaltaisia laitteita kunnes Linux Hardware
Compatibility HOWTO ilmoittaa niiden toimivan.
Jos tiedustelet tietokonemyymälästä pariteettimuistia, saat luultavasti näennäispariteettimuistia oikean pariteettimuistin sijasta. Näennäispariteetti SIMM:it voi usein (mutta ei aina) tunnistaa, koska niissä oleva ei-pariteetti SIMM:iin verrattuna ylimääräinen muistipiiri on pienempi kuin muut. Näennäispariteettimuistit toimivat täsmälleen kuten tavallinen muisti. Ne eivät pysty ilmaisemaan yhden bitin muistivirheitä kuten oikea pariteettimuisti käytettynä emolevyssä jossa pariteettitarkistusta käytetään. Älä koskaan maksa näennäispariteettimuistista enempää kuin tavallisesta. Joutunet maksamaan hieman enemmän oikeasta pariteettimuistista, koska tällöin ostat yhden ylimääräisen bitin jokaista kahdeksaa muistibittiä kohti.
Tarvitessasi täydellistä tietoa Intel x86 keskusmuistista, ja minkälainen
muisti on paras hankinta, katso PC
Hardware FAQ.
tapio.lehtonen@iki.fiajk@debian.org